maanantai 1. marraskuuta 2010

Homokeskustelusta ja homojen adoptio-oikeudesta

Olen viime aikoina miettinyt mediassa paljon esiintynyttä Homokeskustelua. En aio kertoa lyhyesti keskustelun sisältöä, sillä oletan että lukijani on sen katsonut itse ja tietää mistä puhutaan. Keskustelu liittyy läheltä myös blogini aiheeseen, koska keskustelussa käytiin läpi myös homojen oikeutta adoptioon.

Tämä blogikirjoitukseni saattaa olla osalle lukijoilleni arka aihe ja mietin tovin ennen kuin aloin kirjoittaa tätä. Olen etukäteen pahoillani, jos tämä sotii jonkun uskoa vastaan, mutta en voi kirjoittaa tätä ilman että viittaan jollain tasolla tässä Raamattuun. Tarkoitukseni ei ole väheksyä kenenkään uskoa. Minusta mediassa vellova keskustelu homojen oikeudesta on kuitenkin hyvä esimerkki monesta muustakin yhteiskunnallisesta ongelmasta ja siihen liittyvästä Raamatun tarkasta tulkinnasta ja ihmisten eriarvoisesta asemasta.

Vaikka tuo Homokeskustelu ei tuonut paljon uutta syvästi uskonnollisten ihmisten ja homojen väliseen kiistaan, se oli hyvin mielenkiintoinen koska vastakkain asettelu oli niin vahva. Ja vaikka yritin olla provosoitumatta, moni kommentti sai minut mietteliääksi.

En pidä siitä, että homot ovat vielä 2000-luvulla lain edessä eriarvoisessa asemassa kuin heterot. Raamattu kyllä sanoo, että homoseksuaalisuus on syntiä, mutta mielestäni nykyajan ihmisten ei pitäisi lukea sanasta sanaan kirjaa, jonka ihmiset ovat kirjoittaneet monta tuhatta vuotta sitten tai ainakaan tuomita muita sen mukaisesti. Myöskään sen jokaista lausetta ei mielestäni pitäisi pitää ainoana totena. Vaikka Raamatussa on paljon hyvää ja jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoon ja siihen liittyviin arvoihin, niin silti minusta on tekopyhää sanoa, että esimerkiksi pappi joka siunaa homojen parisuhteen, tekee syntiä. Se joka niin sanoo, niin eikö silloin hän itse tee syntiä kun tuomitsee toisen?

Minusta yhteiskunnalla ja lainsäädännöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, mihin kukakin uskoo. Minusta papilla on oikeus olla vihkimättä homoparisuhteeseen, jos hänen oma henkilökohtainen usko sanoo niin, mutta yhtä hyvin liberaalipapilla pitää olla oikeus vihkiä saman parin avioliittoon kirkossa. "Kaikki ihmiset ovat lain edessä samanarvoisia" ei ole uskottava lause ennen kuin homoseksuaalisille on samat oikeudet yhteiskunnassa. On kirkon sisäinen asia miten henkilökohtaiset arvot jaetaan. On syytä kuitenkin huomata, että kirkkoon kuuluu paljon monen näkökulman omaavia henkilöitä, ei pelkästään niitä, jotka tulkitsevat Raamattua sanatarkasti.

Homojen adoptio-oikeus

Mitä homojen adoptio-oikeuteen tulee, asia ei ole mielestäni yhtä "helppo" kuin homojen vihkioikeus ja avioliitto, sillä nämä asiat pitää aina ajatella lapsen kannalta. Aikoinaan, kun en tuntenut adoptioon liittyviä asioita kovin hyvin, minusta homojen adoptio-oikeus kuulosti ihan hyvältä. Adoptioneuvonnan aikana jouduin miettimään tuota kysymystä mielessäni uudelleen eikä asia ei tuntunut enää niin yksioikoiselta. Mieleeni tulvi näitä tuttuja kysymyksiä: Mitä jos lasta kiusataan, entä millaisen roolimallin he saavat kun elävät ilman isää/äitiä? Entä miten ehjä sateenkaariperheen lapsi on kun tulee aikuisikään? Mietin onko tämä sittenkään hyvä juttu vaikka vastaan en kuitenkaan ollut.

Pitkän pohdinnan jälkeen olen kuitenkin siihen lopputulokseen, että vanhemmuus ei ole sukupuolesta kiinni. Niin kuin vanhemmuus ei ole kiinni iästä, taloudellisesta tilasta, vammasta tai biologisuudestakaan. Joskus nämä tuovat mukaan omat haasteensa, mutta se ei voi olla pelkkä itseisarvo. Samaa rakkautta ja huolenpitoa voi löytyä näissä kaikissa kodeissa. Ja toisin päin, yhteiskunnan hyväksymässä ideaalisessa perheessä kaikki voikin olla lumetta. Saati sellaisissa perheissä, joissa käytetään paljon päihteitä tai käytetään väkivaltaa.

Minusta Homokeskustelussa todettiin hyvin, että homojen adoptio-oikeudessa on todellakin kyse vain oikeudesta, eikä jokainen homo halua tai pystyä hakemaan "nyyttejä Kiinasta". Perinteisessä adoptiossa heteropariskunnat ja yksinhuoltajat tutkitaan perusteellisesti. Adoptioprosessi ei olisi varmasti ainakaan helpompaa homoilla kuin heteroilla eivätkä he varmasti lähtisi turhan helposti rankkaan adoptioprosessiin. Silti lain edessä heillä pitäisi olla yhtäläinen oikeus hakea adoptiota.

2 kommenttia:

Mayo kirjoitti...

Anteeksi, että en väsymykseltäni kommentoi sen tarkemmin, mutta helppo olla kanssasi samaa mieltä. Lastenkodista juuri tulleena en epäröisi hetkeäkään antaa sieltä lasta rakastavaan kotiin, KOTIIN! Koti koostuu yksityisistä ihmisistä eikä sukupuolella ole väliä. Myös yksi ihminen tai yksi ihminen ja lemmikki muodostavat rakastavan kodin : )

Green Turtle kirjoitti...

Totta, myös yksi ihminen voi muodostaa rakastavan kodin. Joskus yksinhuoltaja voi olla parempi perhe kuin epäkelpo äiti ja isä. Meitä on moneksi enkä ymmärrä miksi toiset haluavat laittaa kaikki samaan muottiin, eihän se ole heiltä pois jos vaikka muutama homopari saa vihkioikeuden tai vaikka saa lapsen.

Paljon ihmettelen myös lausahdusta mitä välillä kuulee, että "homous on luonnotonta koska homot eivät voida hankkia lapsia". Jos tuolla tavalla miettii, niin me (bio)heterolapsettomatkin olemme myös omalla tavalla luonnottomia, koska emme voi saada lapsia. Ehkä meidätkin pitäisi jättää avioliitto-instituution sekä adoptio-mahdollisuuden ulkopuolelle...