Aika on kumma juttu. Välillä se kuluu niin nopeasti ja välillä niin tuskastuttavan hitaasti. Varsinkin adoptioprosessissa lähellä tiettyä kiintopistetta aika tuntuu pysähtyvän. Aika juuri ennen adoptioneuvontakäyntiä, adoptioluvan odottelu tai paperien keräämisen luvan odottelu taitaa olla kaikkein ikävintä tässä prosessissa. Kun yhdestä kiintopisteestä pääsee eteenpäin, voin ehkä taas hieman rauhoittua.
Mutta en nyt. Miksi kukaan ei edes soita! Voisin edes pikkuhetken kuvitella että puhelu olisi SE puhelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti