Vanhan loppu ja uuden aikakauden alku

Olen viime aikoina todellakin alkanut pelkäämään sitä, että mitä jos emme saakaan lapsitietoa koskaan. Monta kuukautta olen nukkunut huonosti, nähnyt epämääräisiä unia ja heräillyt painostavaan olotilaan. Päivät ovat vain kuluneet mutta toivottua soittoa ei vain ole tullut. Epätoivo on vain kasvanut päivä päivältä suuremmaksi. Olen kyllästymiseen asti miettinyt miksi muut saavat lapsitietoja mutta me vieläkin odotamme. Olen jo oppinut ajattelemaan että silloin kun puhelin toimistoaikaan soi, se ei ole "se puhelu", koska toistaiseksi kaikki puhelut ovat olleet vain ”vääriä hälytyksiä”.

Kunnes yhtenä tavallisena, hieman tylsänä päivänä töissä puhelimeni näytöllä vilkkuu palvelunantajan nimi. Toivo herää, voisiko tämä olla se kauan odotettu puhelu vai onko tämä sittenkin jotain ihan muuta. Ehkä palvelunantaja pahoittelee sitä, että valitettavasti meidät joudutaan hylkäämään viime metreillä. Tai ehkä yhteystiedoissamme on jotain epäselvyyksiä. Odotan muutaman soiton, otan happea ja sitten vastaan. 

Palvelunantaja menee suoraan asiaan, meitä odottaa pieni lapsi kohdemaassa. Sydämeni jättää monta lyöntiä väliin, onko tämä joku vitsi? Ei, palvelunantaja jatkaa kertomusta lapsemme taustatiedoista, mutta tuskin pystyn kuuntelemaan. Päässäni sumenee, meillä on lapsi, meillä! Ainoat sanat joita pystyn rekisteröimään taustatiedoista ovat lapsen sukupuoli ja ikä vaikka en ole niistäkään varma. Varmistan ne toistamiseen ja sopertelen tunnemyräkässä, että en usko tätä todeksi. Eihän tällaista voi tapahtua meille. Palvelunantaja nauraa ja sanoo että totta tämä on. 

Puhelun jälkeen soitan heti miehelleni ja sanon että meitä odottaa nyt pieni lapsukainen. Pieni, ihan oikea, elävä ja todellinen ihminen. Kuulen kun mies alkaa itkeä. Olemme vähän aikaa molemmat hiljaa. Sitten yritän toistaa mitä muistan palvelunantajan soitosta mutta sanat takertuvat kurkkuuni ja ääneni vapisee. En pysty jatkamaan, tämä kaikki tuntuu niin uskomattomalta. Kaiken onnen huipuksi pääsemme pian katsomaan kuvia lapsestamme, joita palveluantaja lupaa lähettää heti maagisen soiton jälkeen.

Todella hassu tunne katsoa lastaan ensimmäistä kertaa valokuvasta. Hän näyttää kovin vieraalta. Alan lukemaan lapsen taustatietoja ja samalla vilkuilen kuvia. Sekunti sekunnilta lapsen piirteet kuitenkin selkiytyvät ja näen koko ajan enemmän tuttuutta. Katson ja katson ja yhtäkkiä kaikki vieraus katoaa ja samalla kaikki odotusvuosiin piilotettu pelko katoaa. Ei ole enää merkitystä millaiset taustatiedot lapsellamme on, tiedot ovat oman lapsemme historiaa ja niitä ei voi muuttaa. Tuntuu kuin menneisyydellä ei olisi enää mitään merkitystä, sillä tämä kauan odotettu lapsi on nyt monen mutkan kautta tulossa meidän perheeseemme. Yhdessä teemme oman tulevaisuuden. Hän on juuri se oikea, se jota nämä kaikki vuodet olemme odottaneet. 

En voi kuvitella suurempaa onnea kuin tämä hetki. Tämä on se hetki, josta olen haaveillut mutta en kuitenkaan koskaan uskaltanut toivoa sen olevan näin voimakkaan ihana. Meillä on nyt lapsi. Eikä hän voisi olla kukaan muu.