Olen pähkäillyt pääni puhki lapsellisten ja tahattomasti lapsettomien maailmaa ja kuilua siinä välillä. Itse kuulun siihen lapsettomien pieneen vähemmistöön, lapsettomuuden kuiluun, jossa koko ajan putoan syvemmälle. Netti on täynnä lapsettomien kokemuksia, peilaan itseäni heihin, heihin samastun. Tuskaa negasta, surua muiden plussista, ihmisten tilannetajun puutetta.
Alan olla varovainen jo etukäteen. Pelkään jo sitä, että kaverit, jotka eivät vielä ole perustaneet perhettä, tekevät sen pian enkä halua ottaa yhteyttä heihin. Se on kuitenkin edessä sitten kun he ovat saaneet bailata tarpeeksi.
Samalla mietin miten lapselliset kokee lapsettomat. Heillä on perhe hoidettavana, heillä on omat ongelmansa. Ei kai he halua itselleen taakkaa lapsettomien murheisiin, eikä sitä miten lapseton kokee heidän onnensa. Samalla lapseton kokee uskomatonta tuskaa, jota lapsellinen ei voi ymmärtää. Mutta näin lapsettomien ja lapsellisten välinen ero kasvaa entisestään.
Todellista ymmärrystä on vaikeata löytää. Lähinnä ymmärrystä tulee läheltä, ihmiseltä joka elää tätä elämää kanssani. Mieheltäni. Samoin samassa tilanteessa olevat / olleet voivat ymmärtää, mutta heitä olen löytänyt vain netistä. En ole koskaan kuullut että joku tuttu olisi itse ruvennut kertomaan lapsettomuudestaan. Siitä on vaikea kertoa ja varsinkin näistä tunteista. Nämä tunteet eivät ole hyväksyttyjä, koska lapsen pitää olla aina taivaan lahja, vaikka se olisi toisen.
En halua, että lapsellisten ja lapsettomien ero on näin räikeä, enkä halua muuttua katkeraksi. Haluan olla onnellinen toisten onnesta, plussasta, kääröstä, taaperosta. Mutta silti samaan aikaan juuri tuo onni satuttaa niin paljon, että tekee mieli vaan käpristyä nurkkaan ja muuttaa unimaailmaan. En jaksa iloita enkä silti pysty muuttumaan.
Mietin välillä, miksi toisten lapsitiedot tuntuu erilaiselta kun toisten. Onko esimerkiksi helpompaa saada lapsitieto ihmiseltä, jonka elämässä on ollut muita rankkoja asioita? Mielestäni on. Entä onko helpompi saada tuo tieto ihmiseltä, joka on ollut osa elämääni rankkojen kokemusten aikana, ymmärtänyt, tukenut? Samoin, on. Toisaalta ihminen, joka on aina toisten ongelmista tuhahdellut kun on saanut itse kaiken aina niin helposti, tällaisten helppojen raskaudet on mielestäni vaikeampi niellä. Typerää, mutta mielestäni näin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti