Sattumalta törmäsin suorastaan absurdiin artikkelin siitä, miten adoptio evättiin Kreikassa pariskunnan vegetarismin vuoksi. Onhan se tietenkin kauheaa jos pariskunta syöttää lapsille vaan kasviksia, eihän niistä vanhemmiksi ole! Samalla logiikalla lihavat adoptiohakijat syöttävät väistämättä lapsiaan niin että heistä tulee lihavia ja sairaita ja sohvaperunavanhemmat taas pitävät huolen siitä ettei lapsi käy koskaan ulkona. Laihat hakijat puolestaan näännyttävät lapsensa nälkään.
Suomessakin evätään vuosittain joitakin adoptiohakemuksia. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia perusteita epäämiselle on, niistä ei paljon puhuta. Jotenkin olen ajatellut että epäämiseen tarvitaan aika rankat perusteet, eivätkä pelkkään idealismiin perustuvat aatteet riitä kieltämiseen. Olen ajatellut että epäämiset johtuvat pääosin hakijan terveyteen tai ikään liittyvistä syistä, mutta tietoa minulla ei ole.
Palvelunantajien kertomusten perusteella adoptiolupahakemusten lisäselvityspyyntöjen määrä on suurehko. Suurin osa adoptiolupahakemuksista menee kuitenkin lopulta läpi. Adoptioprosessi on niin pitkä, että jokainen ylimääräinen kuukausi tuntuu ikuisuudelta. Välillä tuntuu siltä että lisäselvityksiä pyydetään myös vanhemmuuden kannalta epäolennaisista asioista. Kun valtaa on, sitä käytetään. Lopulta kuitenkin tavalliset ihmiset niitä lupia saavat, pitkän odotuksen jälkeen.
Uskon kuitenkin että pääosin adoptiotyöryhmä tekee hyvää työtä lasten oikeuksien turvaamiseksi. Mutta silloin kuin selvitetään mahdollisesti epäolennaisia tietoja tai pyydetään samoja tietoja uudelleen ja uudelleen, saako lapsi tämän myötä paremmat vanhemmat? Adoptioneuvonta on kuitenkin melko suppea katsaus hakijoiden todellisiin persooniin ja kasvatusmahdollisuuksiin ja ainahan voi käydä niin, etteivät ne paperilla ihanteelliset hakijat olekaan niin ihanteellisia vanhempia.
Vaikka minusta tämä juttu kasvissyöjäpariskunnan adoptioluvan kieltämisestä on aika surkuhupaisa, voi olla että tuota pariskuntaa ei naurata ollenkaan. Vaikka adoptioprosessissa joskus voi törmätä kyseenalaisiin vaatimuksiin, niin tuo vie silti voiton kaikesta muusta. En oikeastaan jaksa edes uskoa siihen että tämä olisi totta tai koko kuva asiasta ja ettei tämä tapaus olisi ainakaan loppuun käsitelty. Toivottavasti ei. Ainakaan jos kasvissyönti oli hakijoiden ainoa ”pahe”.
P.S. Tunnen kasvissyöjä-äidin jonka lapsi ei ole kasvissyöjä ja lihavan isän jonka lapsi on laiha :)
7 kommenttia:
Ei perhana, että pistää vihaksi :(
En jaksa ymmärtää näitä.
Kaikenkaikkiaan järjestelmä on kaikkea muuta kuin aukoton. Lisäselvitystä saatetaan pyytää jos sinulla on astma, mutta kukaan ei selvitä miten monta pedofilia skandaalia kannattamassasi kirkossa on käynnissä.
Ymmärrän toki, että parhaansa varmasti yrittävät ja ainakin näennäisesti lapsen parasta ajatellen, mutta mielestäni ainakin joidenkin kohdemaiden statuslähtöisyys ei ole lapsen parhaan ajatelua.
Olen täysin samaa mieltä jälleen. Kun valtaa on, sitä todella tykätään myös käyttää.
Ps. Pahoittelen angsteja ;)
Tuo uutinen ei saa minua enää reagoimaan juuri mitenkään, koska olen sen jo aiemmin lukenut. Kyllähän se silloin aika sanattomaksi veti, itsekin kun kasvissyöjä olen.
Mutta tuo Rouva M:n kommentti kyllä sai suuttumaan. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi selvittää, miten monta pedofiiliä kenenkin kirkossa on? Eikö meidän lapsemme olisikaan saanut löytää kotia meiltä siksi, että minä olen vanhoillislestadiolainen? Tiedän, että meidän vanhoillislestadiolaisten parissa pyörii paljon ns. mukauskovaisia (olen ihan varma, että himojaan toteuttava pedofiili ei voi oikeasti olla uskomassa), jotka käyttävät lapsia hyväkseen. Mutta mitä tekemistä minulla on heidän kanssaan? Ei niin yhtään mitään.
Toivon, että Rouva M ei vain ajatellut loppuun asti tuota kommenttiaan. :)
S
Kyse ei ole siitä kuuluuko joku kirkkoon vai ei, vaan tekopyhyydestä. Miksi edelleen vuonna 2011 adoptiolasta hakevat perheet ovat deittiprofiileja paperilla? Ja miksi järjestelmä on edelleen niin vanhoillinen? Minua inhottaa se, että paperilla(!) terve valkoinen heteropariskunta jossa mies tienaa naista enemmän ja joka on uskovainen on edelleen se unelmakandi adoptioperheeksi. Suljettujen ovien takana taas voi tapahtua mitä tahansa.
Kyse ei siis ole siitä millainen esim. tämä Kreikkalainen perhe oikeasti on, kyse on siitä millaisia he eivät ole.
Pahoittelen jos loukkasin, se ei ollut tarkoitus.
Niin, ja onhan niitä pedofiilejä muuallakin kuin vain kirkoissa. Pitäisi varmaan selvittää pedofiilien poliittisia uskomuksia? Jos siellä on kommunisteja, vihreitä tai kokoomuslaisia, niin sittenkö kommunistit, vihreät tai kokoomuslaiset adoptioluvan hakijat muuttuvat epäilyttäviksi? :)
Tai voitaisiin selvittää pedofiilien koulutuksia. Jos pedofiileissä on paljon lähihoitajia tai opettajia, niin sitten ei ainakaan adoptiolapsia anneta lähihoitajille tai opettajille? ;)
Ei tietenkään kirkkoon tai poliittiseen järjestöön kuuluminen pitäisi vaikuttaa, mutta yksilövalinnat kyllä. Esim. astma tai muu lievä diagnoosi ei kyllä minun mielestä vaikuta siihen onko hyvä vanhempi, moni muu asia sen sijaan vaikuttaa.
Valitettavasti valinnat eivät aina mene ihan nappiin. Tässä on tosielämän esimerkki mitä suljettujen ovien takana voi löytyä, tämäkin pariskunta oli saanut adoptioluvan http://www.iltalehti.fi/helsinki/200806107776745_hi.shtml. Tämäkin pariskunta saattoi olla papereilla täysin sopiva.
^ jösses tuota Käpylä-uutista!
Tämä adoptioluvan saaminen tai sen evääminen mietityttää myös minua. Paperilla asiat saa näyttämään aivan eri todellisuudelta, kuin mitä oikeasti eletään. Sekä hyvässä että pahassa. Kysymyshän on vain siitä, millaisin sanakääntein asiat esitetään ja siitä, mitkä asiat ylipäätään esitetään. Valtaa käyttävä lautakunta, joka koostuu useista eri henkilöistä ja lukee valmista paperikuvaa hakijoista, on kuitenkin eri asia, kuin se yksittäinen työntekijä, joka kuvan on luonut.
Kamala tuo käpylän juttu.On sossuilla tosiaan pohtimista että mikä perhe soveltuu ja kenellä on jotain kaapeissaan mikä ei kestä päivänvaloa. Täällä käydään jälleen kerran mielenkiintoista keskustelua.Tavallaanhan on joku määrite ihanne perheestä tehty ja sitten siihen peilataan että kuinka hyvin kukakin hakija siihen kaavaan menee ja missä vaiheessa ylitetään raja. Vaikka aika tarkkaan pyritäänkin asioita selvittelemään neuvonnan aikana niin aina voi skarpata tapaamisissa ja jokainenhan haluaa aina parhaat puolet itsestään tapaamisissa näyttää. Mitkä asiat on sitten olennaista selvittää ja mitkä ei ja kuinka pitkälle on syytä mennä.Mitä asioita ylipäätänsä on mahdollista edes selvittää neuvonnan aikana. Olisiko ehkä tarpeen tehdä psykologisia testejä hakijoille, mitä niistä selviää vai selviääkö niistä mitään oikeasti olennaista. Käpylän tapaus on varmaan aika ääripään tapaus kuitenkin, eikä voi yleistää.
Ajatuksia herää monenlaisia.
E
Lähetä kommentti