Meillä kävi pari mammalomalaista näyttämässä pieniä palleroitaan työpaikalla. Kaikki työpaikan naiset pyörivät näiden muksujen ympärillä. Kääröt vaihtoivat syliä tiheään.
Aluksi en edes tiennyt kenen skidit olivat, käytävä oli vain täynnä vaunuja ja vauvoja. Vihdoinkin kun toinen äiti tuli paikalle, tunnistin hänet, hän jäi äitiyslomalla kesällä. Hän oli puolituttu työkaveri josta pidin ja luulin että tunne on molemminpuolinen. Kun tunnistin naisen, yritin sitten jäädä keskustelemaan ja kurkata vaunuun. Isot onnittelut ehdin sanoa.
Kunnes lapsellinen kollegani tuli paikalle. Minun tyhmät kysymykset, että miten on mennyt ja mikästuonnimionkaan, lakaistiin maton alle. Yhtäkkiä en ollut enää olemassa. Jäin tyhmänä seisomaan kun lapselliset pääsivät vauhtiin vaihtamaan pilttireseptejä, eikä minua enää tarvittu. Jäin vähäksi aikaa seisomaan, sitten vaan lähdin ja toivottelin hyviä jatkoja, mutta niitä ei edes kuultu.
Nyt en enää oikein ymmärrä. Luulin että sen takia sinne työpaikalle lapsia tuodaan, että voidaan esitellä niitä. Että mahdollisimman moni sanoo että voihellanlettakunonsöötti. Että myös jopa meidän leenasieltäpostituksestakin muistaa ihmetellä kuinka kaunis lapsi on. Jos näin ei ole, niin eikö sitten voi tavata nämä tärkeimmät ihmiset muualla kuin työpaikalla?
Kai tämä vaan pitää hyväksyä, että lapsellisten ja lapsettomien ero on niin iso, että ei me aina mahduta samaan maailmaan, lapsettomat ei ymmärrä lapsellisia ja toisinpäin. Ei tämä nainen ehkä tahallaan jättänyt sanojani tuulen vietäväksi, ehkä hän halusi vain keskustella tämän toisen lapsellisen kollegan kanssa, joka OIKEASTI ymmärtää. Tai ehkä tämä oli sattuma, ehkä huono hetki. Ja itse olen vaan turhan herkkä. Ehkä.
6 kommenttia:
Tiedän tunteen. Toisaalta en ehkä itsekään ollut kovin kiinnostunut muiden lapsista mutta jotain kohteliasta kysyin. Kai suojelin siinä itseänikin omana lapsettomuusaikana. Toisaalta ymmärtää tuon että puhuu enempi pilttijutuista ja ihmiset haluaa jakaa omia kokemuksiaan mutta silti. Saman tyyppinen tilanne oli minulla oikeastaan oli että minut ja lapsellinen ystäväni oli kutsuttu kylään ja emäntä keskusteli vaan lapsellisen ystäväni kanssa ja minun jutut ei kiinnostaneet pisaraakaan. Ainut kysymys oli onko vauvakuumetta ja kun sanoin että ei niin juttu loppui siihen.Sen voin sanoa että enää en sinne kylään mennyt uudelleen.
Joskus tuo äitimafia voi tuntua pahalle. Muistan itse ajan niin kipeästi jos olin pelkkää ilmaa vaikka joskus siihen pyrinkin. Toisaalta kamalaa sanoa mutta aina minua ei oikeasti toisten pikkuvauvat niin kiinnostakaan.
Voinia sinulle joka tapauksessa tosi paljon. Monissa tilanteissa on aika ulkopuolella jos lapseton ja tietyssä iässä. Toisaalta oikein nuorena jos lapset saa voi olla vaikeaa jos muut elävät täysin erilaista elämää kuin itse ja tekee kaikkea sellaista mikä itselle ei ole mahdollista ja jos omat kaverit on aivan toisessa elämäntilanteessa.
E
Hih E, mulle uusi sana, äitimafia ;) Ja joskus niin osuva! Onneksi kaikki äidit eivät kuulu siihen ;)
Ei muakaan todellakaan aina toisten vauvat kiinnosta, ainakaan puolituntemattomien. Se on ihan eri asia jos kyseessä on jollain tavalla läheinen lapsi. Ja joskus vauvaiän ylittänyt (!) lapsi saattaa persoonallaan hellyyttää vaikka äiti olisi millainen. Mutta tuollaisissa tilanteissa, kuten työpaikalla, täytyy vaan olla korrekti ja yritän olla etiketin mukainen, niin ilmeisesti sinäkin teit. Enkä halua että äidit saavat lisää vettä myllyynsä ja rupeavat välttelemään lapsettomia tekojeni takia.
Onneksi on kuitenkin niitä äitejä (ja isiä) jotka osaavat suhtautua lapsettomiin kohtalaisen "normaalisti". Ja normaalilla tarkoitan sitä ettei jätetä ulkopuolelle tarkoituksella ja lopeta yhteydenottoa lapsen saannin jälkeen, vaan otetaan toisen tilanne huomioon eikä sanota mitä sattuu.
Itse en ole enää puhunut siitä, että olemme lapsettomia vasten tahtoamme.. lopetin siitä puhumisen kun eräs aiemmin todella hyvä ystäväni pisti käytännössä välit poikki itse perheydyttyään. Huom! En mitenkään vaatinut mitään "terapiaa" tältä ystävältäni, sanoin vain että meille kävi näin. Ja hän sitten reagoi noin. Ihan niin kuin lapseton levittäisi jotain pahaa energiaa, joka voisi viedä perheonnen tms. :(
Olen nykyisin aika paljon samaa mieltä kanssasi siitä että kai lapsettomien ja lapsellisten välillä sitten ON tosiaan niin suuri ero, ettei sitä oikein voi sillalla ylittää. :( Oikeastaan itselläni on vain 1 ystävä pysynyt senkin jälkeen kun hän sai lapset. Kokeneet kuitenkin sanoo että tilanne paranee kun lapset vanhenevat. Toisaalta sitten taas voi olla jo niin erilleen kasvanut ystävän kanssa, että ystävyyskin on mennyttä.
Onneksi meillä on töissä ainoastaan muutama nainen, ja hekin jo sen verran vanhempia, että lapset ovat jo aikuisia. Tuo Äitimafia kuullostaa melko kestämättömältä.
Toki kundit tuovat välillä muksun mukanaan jos käyvät pistäytymässä esim. vapaapäivänä, mutta miesten kanssa on jotenkin helpompaa. Kaikesta ei tehdä niin suurta numeroa.
Minut jätettiin kutsumatta työpaikan vauvakahville ja se satutti kovasti. Kaiken lisäksi neljän lapsi aloitti koulun juuri silloin. Yksi niistä oli minun adoptiolapseni.Ne kolme muuta vanhempaa istuivat siellä kahvilla.
Yhdellä oli kerran niin ruma vauva - uskokaa pois : D, että hän jätti töissä käydessään vauvan autoon. Sanoin, että siellä se näkyy itkevän ja hän vastenhakoisesti haki lapsen sisälle. Näinkin voi käydä : D : D
täällä yksi lapseton...tiedän tunteen ja voi kuinka odotan sitä päivää kun itse saan tehdä saman, tuoda vauvani työpaikalle...välillä pelkään työpaikan menetystä eniten sen takia että tämä jäisi tekemättä, hullua mutta totta
Lähetä kommentti