tag:blogger.com,1999:blog-5493605339918299826.post4956319892994303939..comments2012-10-28T00:32:09.537-07:00Comments on Kilpikonnan kuoren alla: PelkojaGreen Turtlehttp://www.blogger.com/profile/04175825696429376268noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5493605339918299826.post-39768903041898252292011-03-01T00:10:20.808-08:002011-03-01T00:10:20.808-08:00Totta, eihän ikinä tiedä millaisen lapsen saa vaik...Totta, eihän ikinä tiedä millaisen lapsen saa vaikka hänet itse synnyttäisikin. Joka tapauksessa lapsella on aina oikeus perheeseen jossa hänet hyväksytään ja rakastetaan ehdoitta, on lapsi sitten biologinen tai adoptoitu, kiltti tai vaikeakin. <br /><br />Kiva kuulla, että pienenä Suomeen tuotu ystäväsi on hyvin tasapainoinen aikuinen :)Green Turtlehttps://www.blogger.com/profile/04175825696429376268noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5493605339918299826.post-10129718760786710632011-02-28T06:17:36.432-08:002011-02-28T06:17:36.432-08:00Lapsessa on AINA riski, olipa hän biologinen tai a...Lapsessa on AINA riski, olipa hän biologinen tai adoptoitu. Itse asiassa tavallaan uskon kaiken varoittelupuheen - niin viisasta kuin se tavallaan onkin - myös vääristävän tätä ja luovan vastakkainasettelua tyyliin "täydellinen, kiltti ja suloinen biolapsi - kamala, käytöshäiriöinen adolapsi". Useimmat lapset ovat kai sekoituksia, heissä on hyviä ja huonoja piirteitä ihan kuin meissä aikuisissa. <br /><br />Hassua muuten että tasapainoisin tuntemani ystävä on tänne Suomeen 2,5 vuotiaana adoptoitu... ;) Nyt tietysti jo aikuinen ja varhaisessa keski-iässä. <br /><br />Tsemppiä & jaksamista teille! Varmaan tuo diagnoosi-jännitys luo paineen adoptio-odotukseen. Tavallaan on outoa että lapset pidetään mieluummin vaikka lastenkodissa kuin annettaisiin vanhemmille joista toisella on vaikka joku lievä sairaus. Ihan kuin biolapsia ei syntyisi sairaille vanhemmille! <br /><br />T. Neiti NimetönAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5493605339918299826.post-72743334274851430052011-02-26T07:39:15.514-08:002011-02-26T07:39:15.514-08:00Kiitos kannustavasta viestistä ja viisaista sanois...Kiitos kannustavasta viestistä ja viisaista sanoista! Onhan se totta että adoptiolapsi on lapsi siinä missä muutkin, oma persoonansa iloineen ja suruineen, eikä etukäteen murehtiminen auta ketään.Green Turtlehttps://www.blogger.com/profile/04175825696429376268noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5493605339918299826.post-42046023241694089272011-02-26T03:46:54.036-08:002011-02-26T03:46:54.036-08:00mua ei huoleta yhtään tulevan ado-lapsen mahdollin...mua ei huoleta yhtään tulevan ado-lapsen mahdollinen käytösongelma, kun niitä näyttää olevan ihan roppakaupalla sukulaisten ja ystävien bio-lapsissakin. Uhmaikä alkanut 2v ja jatkunut murrosikään ja varhaisaikuisuuteen asti. Karjumista, varastelua, haistattelua, suurta vihaa, huumeita ja katkeruutta...<br /><br />Adolapsen vanhempaa auttaa positiivinen mieli ja huumorintaju. Rakasta lasta sellaisena kuin hän on. Panosta yhdessäoloon äläkä vaadi lapselta liikoja. Älä odota lapsesta mitään. Anna hänen itse näyttää millainen hän on...<br /><br />Älä turhia murehdi. Ei ne ongelmat ole toiselta planeetalta :)<br /><br />paljon voimia. Tiedän miten uuvuttavaa ja rankkaa on odottaa...Synkkiä päiviä on mutta sekaan mahtuu myös aivan mahtavia päiviä...:) :) Kevät tuo aina elämään jotain uutta :)Anonymousnoreply@blogger.com